Arviopommitus BGG:ssä

Board Game Geekin arviot ovat varsin näppärä tapa saada lisätietoa lautapeleistä ja miten ne on otettu vastaan pelaajien keskuudessa. Ihanteellisessa tapauksessa arvio olisi jonkinlainen pelaajien yhteisponnistus, jossa kukin pyrkii mahdollisimman objektiivisesti arvioimaan peliä sen omilla ansioilla ja antamaan sen perusteella pelin laatua kuvaavan arvosanan. Mutta näinhän se ei aina mene.

Peli jota kukaan ei ole vielä pelannut, voi sekin saada valtavan arvioryöpyn esim. joukkorahoituskamppiksen tukemisen vuoksi tai muusta syystä. Enkä usko hetkeäkään, etteikö vähintään muutama julkaisija olisi sortunut ostamaan feikkikäyttäjä-arvosteluja omaa tuotettaan boostaamaan. Ilmiö on varsin laajasti tunnustettu ja tunnettu muillakin aloilla. BGG ottaa kantaa ”shillaukseen” sivuillaan täällä. Yksi syy arvosteluryöpylle voi olla protesti. Jos syystä tai toisesta peli, tai mikä tahansa asia pelin ympärillä, ei miellytä, se saapi alimman arvosanan ja kylkeen sitten sanallisen harmistuksen ilmaisun. Protestiääniä vastustaamaan saapuvat sitten tasapaino-paladinien veljeskunta, jotka tuovat järjestystä antamalla kyseisille peleille täyden kympin arvosanan protesti-ykkösten vastapainoksi.

Muutama esimerkkikin tulee lähiajoilta mieleen: Concordia: Special Edition ja Brass: Pittsburgh. Ensin mainittu sai saavilliset niskaansa väitetyn tekoälykuvituksen käytön johdosta ja Brass korkeasta premium-version hinnasta meneillään olevassa joukkorahoituskamppiksessa. Brassin tapauksessa kyseessä oli osin se, että syy korkean hinnan taustalla oli piilossa: kamppiksen rahoituslisätavoitteet päätettiin alunperin paljastaa pitkin prosessia, vaikka ne olivat osana alkuperäistä korkeaa hintaa. Hetken siis näytti siltä, että julkaisija kiskoo korkeaa hintaa ilman perusteita. Concordian kohdalla kyse on tekoälykuvituksen käytöstä, mutta soppa on vähintäänkin sekava. Pelin julkaisija välttelee vastaamasta ja kun sitten lopulta vastaavat, viesti tuntuu hämmentävältä tai ristiriitaiselta. Miksi ylipäätään viivytellä vastauksen kanssa, jos ei ole mitään salattavaa. Närkästys tuskin on jäänyt huomaamatta, varsinkin kun kyseessä ei ole eka kerta. Vähintäänkin PR-puoli on hoidettu päin mäntyä, tai sitten ihan aidosti valehtelevat asiasta. Tätä kirjoittaessa Concordia: Special Edition:lla on 4.7 / 10 ja Brass: Pittsburghilla 6.2 / 10 Board Game Geekissä.

Koko performanssi-tanssi ykkösten ja kymppien välillä on mielestäni kummallinen, enkä usko sen palvelevan arvostelujärjestelmän alkuperäistä tarkoitusta. Vastaus ei mielestäni löydy käyttäjien valistamisesta. Jos väärinkäytökset ovat mahdollisia, niitä myös tehdään. Yksi ilmeinen tapa puuttua asiaan olisi vielä julkaisemattomien pelien arvostelun lukitseminen. Miksi sallia arviot pelille, jota kukaan ei ole vielä pelannut? Toisaalta BGG tuntuu myös operoivan vähän sellaisella ”kaikki on tilastotiedettä ja demokratiaa” -tyylillä, jossa vaikeista aiheista ei edes pyritä tekemään linjausta, vaan riittävän suuri otoskoko korjaa pienet kauneusvirheet. Tyylinsä sekin ja ainakaan kukaan ei suutu, asiat voivat olla kunkin tulkitsijan päänsisäisesti miten tahtoo. Ovatko ne sitten keskenään vertailukelpoisia, onkin toinen juttu. Silloin ei ole kyllä oikein selkeää näkymää siihen, mitä numerokeskiarvo oikeastaan edustaa: seitsemään omenaan kun lisätään yksi ilmastonmuutos ja viisi ruohoa, sitten koko komeus jaetaan pyykkipoikien lukumäärällä? Saatu tulos edustaa, noh sanotaan nyt vaikka BGG pelien Weight-luokitusta.

Ja sitten toisaalta voihan koko numeerista arvoasteikkoa kyseenalaistaa laajemminkin. Ihan kaikki nyanssit eivät ole numeerisesti mitattavissa, kuten laadullisen ja määrällisen tutkimuksen metodologioihin tutustuneet tietävät. Mittauskeskeisessä yhteiskunnassa mittaus itsessään nousee usein suhteettomasti itseisarvoksi ja täten mittauksen tuloksista tulee helposti todellisuutta rajaava ja omaa tarpeellisuuttaan itse itselleen perusteleva totuus. Sama tragedia toistuu aktiivisuusrannekkeista työpaikkojen KPI-mittareihin. Liian kapea-alainen tuijotus mittaamiseen, jättää monen monta kokonaisuuden kannalta tärkeää tarkastelukulmaa pohtimatta.

Houkutus tuijotella arvostelukeskiarvoa on kuitenkin varsin inhimillinen. Se typistää nopeasti vilkaistavaan muotoon jotakin sellaista, jonka koemme arvokkaaksi. Pelit ovat kalliita ja vievät jonkin verran tilaakin. Varsinkin harrastuksen pariin hiljattain saapuneet, varmasti haluavat ensisijaisesti tutustua harrastuksen ns. parhaimmistoon ja BGG-arviot antavat tähän perinpohjaista tutustumista helpomman keinon. Ajan myötä sitä oppii tuntemaan omaa makuaan ja numeroarviot eivät merkitse ihan yhtä paljon kuin ennen. Itse suhtaudun hommaan lähinnä niin, että BGG-numero pelillä antaa vähän suuntaa siitä onko peli suosittu vai ei. Arvio siellä 6 – 10 alueella voi näkökulmastani tarkoittaa pelin olevan kelpo, mutta sijoitus tässä vaihteluvälissä kertoo lähinnä suosiosta. Ja suosio ei aina liity täysin ja yksiselitteisesti pelin laatuun tai puoliin joita itse arvostan peleissä. Bouttitrallaa 6.5 alle sijoittuvat herättävät jo alustavia epäilyksiä ja syytä joutuu tutkimaan vähän tarkemmin. Korkea BGG-arvio voi kuitenkin kohdallani toimia ensisysäyksenä tutustua peliin pintaan syvemmältä, sillä kansainvälinen lautapeliraati näyttäisi mokomaa suosivan. Kyllä näillä on vaikutusta siihen mitä itsekin ajattelen.