Kyberpunk todellisuutemme

Cyberpunk – Wikipedia

Blade Runner, Matrix ja Terminator jakavat löyhästi saman tyylisuunnan, jota voidaan kutsua kyberpunkiksi. Vaikka emme joudu väistelemään tulevaisuudesta lähetettyjä tappajarobotteja kauppareissulla tai pohtimaan ulospääsyä vastentahtoisesta virtuaalitodellisuudesta, elämme mielestäni suurelta osin kyberpunkkia todellisuutta.

Erään määritelmän mukaan kyberpunk on kehittyneen teknologian ja matalan kulttuurin yhteentörmäys. Jotkut liittävät tyylisuuntaan erottamattomasti jonkinlaisen dystopisen skenaarion ja mainitaan sitä ihmisen ja koneen sekoittuminenkin. Tieteentermipankki määrittelee kyberpunkin taas näin:

”1980-luvulla syntynyt tieteiskirjallisuuden alalaji, jossa ovat keskeisessä osassa tietoverkot, väestöräjähdys, yhteiskunnan pirstoutuminen, ekologiset kriisit ja ihmisen toiminta kyberavaruudessa.”

Määrittelet kyberpunkin sitten miten tahansa, olemme joko matkalla kuvauksen mukaiseen maailmaan tai suurelta osin jo perillä. Scifin voidaan ajatella toimivan jonkinlaisena karttana tai kompassina tulevaisuuteen, joka auttaa meitä arvioimaan kehityksen mahdollista suuntaa. Kyberpunk taas tuntuu tämän ajatuksenkulun pessimistiseltä serkulta, joka tyytyy vain toteamaan asioiden enemmänkin päätyvän tiettyyn jamaan, vailla mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Olen kuitenkin syvästi pettynyt saamaamme versioon dystopisesta kyberpunkmaailmasta. Median kautta minulle on myyty ajatus siitä, että vaikka kärvistelemme luontokadon ja ilmastokatastrofin keskellä samalla kun yritysjohto tekee voimaantumismatkoja katsomaan sulavaa napajäätikköä, niin ainakin tekisimme sukupuuttoon kuolemisemme tyylillä. Aurinkolasit naamalla keskellä yön pimeintä hetkeä, taisteluvarusteilla vuoratut nahkatakit ja komeasti sivuluisussa kamerasta poispäin liukuva scifi-prätkä, puuttuvat tyystin. Missä on se irokeesipäinen teini, joka jää kiinni poliisiterminaalin hakkeroinnista itse rakentelemansa rannetietokoneen kanssa? Missä on neongraffitikoristellut taisteluvaunut laser-konekivääreillä ja keinotekoisesti luodut työläiset Marssista taistelemassa oikeuksista biomekaanisesti vahvistettuja megakorporaatioita vastaan?

Sen sijaan olemme saaneet puoliparodisen pelleversion, jossa miljardöörit ostavat somealustoja tai yrittävät epätoivoissaan kopioida sitä mitä kilpailija tekee VRchatin kanssa (Mark Zuckerbergin Metaverse on kyllä katkeransuloinen katastrofi nykytilassaan), ikäloput papparaiset johtavat maailmaa kohti itsemurhaa, joka tapahtuu sopivan viivästetysti, ettei heidän tarvitse omana elinaikanaan siitä välittää. Siistit kyberpunk-maskitkin ovat pandemian myötä vaihtuneet pappakalsarin sinisiin naamavaippoihin. Meillä on hemmetti soikoon ”NFT-tuotteita” ja Kardashianit ohjelmasisältöinä ja kukaan ei kulje katana siististi selässä opiskelemassa terän mahtia sillä välin kun toiset seurustelevat tms.

Meitä on petetty. Tai sitten tein väärän olettamuksen ja matka dystopiaan on hädin tuskin alkanut.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Warhammasta kolottaa

Hyvin kauan sitten teini-iän keskihämärissä tulin lukeneeksi Pelit-lehdestä sellaisesta jännästä harrastuksesta kuin Warhammer. Lyhyesti esiteltynä kyseessä on pöydällä pelattava sotapeli, jossa armeija koostuu itse kootuista…

Muutoksia

Vuoden eka peli oli Caper: Europe. Turpiinhan siinä tuli, kuten aina, kun lähden vaimoa vastaan pelaamaan. Turpiin on tullut viimeaikoina muutenkin, joskin lautapelien ulkopuolisessa elämässä,…

Kommentit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *