Pelikilta ihmisyyttä vastaan olevien korttien puolesta

Ihan ensin on kyllä todettava, että huumori on vaikea laji. Mikä on ilahduttavan yllättävää tai juuri sopivalla tavalla mieltä nauruun asti kutkuttavaa toiselle, ei juuri naurata toista. Mikään hirveän omaperäinen mielipide ei ole se, että Card Against Humanity on huono peli. Minusta tämä mielipide pelistä on huono ja lapsellinen pierumielipiteiden ystävien huonolaatuinen mielipide. Noin, siitäs saitte omaa lääkettänne! Minulla on paras mielipide ja olette väärässä sekä ilmiselviä kakkapyllyjä 💩🍑 muutenkin.

Kortit ihmiskuntaa vastaan eivät tarjoa lautapeleille tyypillisesti matikkahaasteita tai luonnontieteellisloogista päättelyä. Eiköhän niistä nauttiville pelaajille ole jo riittävästi mistä valita. Tämän pelin mekanismi onkin jotakin varsin toisenlaista: toisten ihmisten naurunappuloiden tarkoitushakuista painelua. Parhaimmillaan peli on kevyenä aktiviteettinä muun illanvieton ohessa, kun tila on turvallinen (vailla ylimielisyyttä siis) ja tunnelma estottoman rento. Nenänsä nyrpistelijät ja sopimattoman huumorin paheksujat voivat sitten katsella hommaa nenänvarttansa pitkin sopivalta hajuetäisyydeltä mantraa: ”yök, onpas lapsellista” toistellen. Sillä välin esimerkiksi läheinen ystäväporukka voi viettää varsin viihdyttävät puolisentuntia elämästään nauttien.

Ja tässä synkkä salaisuus: ilman Cards Against Humanity:ä pelikilta.fi -blogia ei luultavasti olisi olemassa. Toistelen aina itselleni ja muille sitä miten King of Tokyo on niitä ekoja pelejä, joiden ansiosta lautapeleistä kiinnostuin ja lopulta näistä kirjoittelemaan päädyin. Vähintään yhtä suuri vaikutus oli kuitenkin Cards Against Humanityllä, jonka parissa vietettiin lukemattomat naurunremakkaiset hetket silloin aikoinaan. CAH näytti minulle aivan toisenlaisen ja huomattavasti rennomman puolen pöydällä pelattavista peleistä. Pelin parissa aloituskynnys oli ennätyksellisen matala ja pelin tapahtumien parissa pystyin lähestulkoon kuvittelemaan miltä tuntuu olla hauska ja sosiaalisesti kyvykäs. Ja juu olenhan minä pelin sittemmin myynyt, sen paikalle Joking Hazardin hankkinut, senkin jo myynyt ja ihan toisenlaisiin peleihin toki suuntautunut. Näin jälkikäteen olisi kuitenkin valheellista vähätellä tämän yksinkertaisen pelin positiivista vaikutusta elämääni ja harrastuksen syntyyn sen alkuhetkillä.

Sama mielenvikainen porukka CAH:isevan korttipelin taustalla, sai minulta roposeni myöhemmin kun menivät julkaisemaan Secret Hitlerin. Nämä pelit suunnitellut tiimi on, yllättävää kyllä, myös ansainnut kunnioitukseni ulostuloillaan ja tempauksillaan. Kyseessä on toki nerokasta markkinointia, mutta myös häpeilemätön arvomaailman julistus. Parodiasta ja pilkasta saa osansa niin kapitalismi (ah), kuin Donald Trump (uuuh) ja milloin mikäkin sikamainen dollarimääräinen vallankäyttäjä, kuten Elon Musk (ooooh!). Tempauksia on ollut mm. raja-aidan blokkailu (huom. eri asia kuin lautapeleistä bloggailu) tai Secret Hitlerin nimikkosedän korvaaminen Trumpilla.

Ihan viimeaikoina (käytännössä eilen) naurunappuloitani on paineltu Blackfriday-tarjouksia, ja niin ikään Amerikan hallintoa, pilkkaavassa 99% tarjouskamppiksessa: https://www.99percentoffsale.com/, jonka myydyt tuotteet ovat väitetysti aitoja & halpoja (ja rahoitettu Elon Muskilta oikeusteitse voitetuista varoista). Kyse on epäilemättä edelleen nerokkaasta markkinoinnista ja huumorista, mutta taustalla kytevän raivon voi suorastaan aistia myös rapakon tällä puolen. Huumori on usein karkeaa ja välillä ala-arvoista, mutta ainakin alapää-jutuilla on sydän paikallaan. Sitä on pakko arvostaa.
#teamCAH