Pelilaudalta maailmankartalle

Elämme globaalissa maailmassa ja meillä on globaalit haasteet. Lautapelit kauppojemme hyllyillä eivät suinkaan ilmesty sinne näitä myyvien kauppojen takahuoneessa nikkaroimina, vaan pelien luominen konseptista valmiiksi tuotteeksi on monivaiheinen prosessi suunnittelusta aina fyysiseksi tuotteeksi asti. Pelien massatuotannon jälkeen lautapelin päätyminen sinne omaan Kallaxiin on riippuvainen mm. kuljetusverkostoista ja niiden logistiikan kanssa työskentelevistä ihmisistä.

Kaikenlaiset häiriöt oikeassa kohdassa, kuten Suezin kanavan ongelmat osoittivat, häiritsevät meille muutoin niin näkymätöntä koneistoa, jonka joskus hyvin pitkällekin menevät vaikutusketjut näkyvät meille lopulta esim. toimituksen myöhästymisenä tai vaikkapa hintojen nousuna. Tuotanto on myös pitkälti keskittynyt Kiinaan, sillä sikäläiset olosuhteet mahdollistavat halvan massatuotannon, jota sitten täällä länsimaissa voimme hyödyntää ilman tunnontuskia. Mistä ei tiedä, sitä ei tartte kauhiasti edes ajatella. Kiinan tehdasmaista asemaa on kuitenkin ryhdytty kyseenalaistamaan.

Elämme pitkästä aikaa taas jonkinlaista suurempaa murroskautta ja epävakaus sekä sitä myötä epävarmuus maailmassa ovat lisääntyneet. Suurvallat tasapainottelevat valtasuhteiden ja ilmastonmuutoksen ristipaineessa ongelmien kasaantuessa hiekkana maailmanjärjestyksen koneiston rattaisiin. Muutosten tuulien kevyen puhalluksen on voinut aistia jo vuosikausia, mutta nyt jopa isojen pelureiden tehdessä liikkeitään alkavat seuraukset konkretisoitumaan. Juuri tämänkaltaiset aikakaudet ovat niitä, joista myöhemmin kirjoitetaan historiankirjoissa tai mahdollisesti luodaan lautapelejä.

Noh tai sitten ei. Ihmisen on helppo luoda kaikenlaista uhkakuvaa itselleen ennakkoon, sillä aivomme ovat evoluution myötä vähän virttäytyneet sillä tavalla. Kollegaani rauhoittelin mm. Trumpin voiton jälkeen samalla ajatuksella, jolla itsekin olen löytänyt mielenrauhaa: vain asiat jotka ovat jo tapahtuneet, ovat totta ja kaikki muu on pelkoa ja spekulaatiota, joka ei välttämättä koskaan tapahdu.

Tästäkin huolimatta olen kyllä alkanut varovaiseksi mm. joukkorahoituspelien tukemisen kanssa ihan muista kuin niistä tyypillisistä syistä. Joukkorahoitetuilla peleillä voi kestää jopa vuosia saapua niistä maksaneen asiakkaan omistukseen ja voi hyvin olla, että nyt tuetuista peleistä en näe ainuttakaan sitten joskus vuonna 2026. Ken tietää asunko enää tuolloin Suomessa tai olenko edes elossa? Noh kaikki mikä ei ole tapahtunut vielä, on vain pelkoa ja spekulointia.

Voi tätä kaikkea tarkastella positiivisessakin valossa. Ihmiskunnan ongelmat ovat todellisia ja suuria, mutta tavalla tai toisella niihin on löytynyt aina ennenkin ratkaisut. Olemmehan lajina yhä tässä. Luotan kykyymme löytää ratkaisuja. Nauttikaamme matkasta, peleistä ja toisistamme niin kauan kuin sitä kestää. Tällä hetkellä ostaisin kuitenkin vain pelejä, joiden saaminen kätösiinsä ei kestä kuukausitolkulla.