Kaikilla mausteilla

Normaaliohjelmasta poiketen tässä taas vähän laajempaa pohdintaa kaikenlaisista asioista joita mielessä onpi liikuskellut.

Sosiaalinen media

”Maailma on muuttunut. Tunnen sen vedessä. Tunnen sen maassa. Haistan sen ilmassa. Paljon sellaista, mikä kerran oli, on kadonnut…”
Lords of the Rings. Fellowship of the Ring.

Niin ja lainaushan jatkuu siihen malliin, että kukaan sellainen ei ole enää elossa, joka muistaisi sen mikä kerran oli. Ja toisin kuin Keskimaassa, meitä on paljonkin elossa sellaisia, jota muistavat internetin ajalta ennen sosiaalista mediaa. Paljon sosiaalisen median ongelmista tiivistyy sen liian suureen kokoluokkaan ja algoritmiseen toimintalogiikkaan, joka pyrkii pitämään käyttäjän huomion keinolla millä hyvänsä. Valitettavasti tehokkain tapa ovat negatiiviset tunteet ja suuttumus. Väitän että sosiaalisen median käyttäjät ovat usein jonkinlaisessa riippuvaisuussuhteessa alustoihin, joko klassisessa mielessä ongelmakäyttäjinä tai sitten käytännön pakottamana. Jos haluat olla perillä ylipäätään mistään, sinun on oltava somessa muodossa tai toisessa.

Jos haluat katsoa laadukkaan videon aiheesta, löydät lisää täältä.

Pelikilta on alusta asti ollut eräänlainen toivomus liikehdinnästä pois näiden jättialustojen ikeestä, yritys tuoda omalta pieneltä osaltani pieni sirpale jo kadonnutta internet-maailmaa takaisin. Pieniä sivustoja ja yhteisöjä, joita yksityiset tahot ja harrastajat pyörittävät tietyn aiheen ympärillä. Oma pyrintöni liittyy lautapeliharrastamiseen, joskin sivuston lukijakunta on tavallaan täällä vain lainassa. Totuus on se ettei tämäkään sivusto tavoita lukijoitaan ilman jo olemassa olevia yhteisöjä ja alustoja. Aika usein tämä tapahtuu välittämällä kirjoitukseni erinäisiin Discord-kanaviin tai Facebookin ryhmiin. Käytännössä höpinöitäni lukevia silmäpareja ei olisi laisinkaan ilman näitä kanavia.

Yleisesti somen ympärillä tapahtuu pitkästä aikaa vähän isompaa liikehdintään, kun ongelmista tunnutaan puhuvan yhä enemmän julkisuudessa. Muutama vähän isompi teema on tiivistynyt alustojen tapaan moderoida, tekoälyllä tuotettujen sisältöjen ja bottien tsunamiin sekä maailman rikkaimman miehen vaikutukseen siihen kuinka ja mitä tarkoitusperiä varten yksi suuri alusta, eli Twitter, toimii. Mitä kaikkea tästä kuohunnasta seuraa, on vaikea sanoa, mutta oli se mitä tahansa niin täällä sitä ollaan oman pienen leirinuotion äärellä lautapeleistä jorisemassa, olkoot tämä minun Kontuni. Sillä mitä somejätteihin tulee, tilanne muistuttaa valtasormuksen menoa:

Yksi sormus löytää heidät,
se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee.

Ekologinen kestävyys ja lautapelit

”Kunpa se ei olisi tapahtunut minun aikanani”, Frodo sanoi.
”Niin toivon minäkin”, Gandalf sanoi, ”Ja niin toivovat kaikki, joiden elinaikana tällaiset asiat tapahtuvat. Mutta se ei ole heidän päätettävissään. Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla joka meille annetaan.”

J.R.R Tolkien Taru sormusten herrasta – painos vuodelta 2001, sivu 57 ja siinä puolessa välissä about.

Ilmastonmuutoksesta jauhetaan joko liikaa tai liian vähän, riippuen siitä keltä kysyy. Tässä joutuu itse kukin pohtimaan miten siihen suhtautuu ja mitä asian eteen tekee, sieltä se tulla jolkottaa kohti halusit tai et. Omiin arvoihini on aina kuulunut enemmän tai vähemmän toimet ihmiselle elinkelpoisen planeetan takaamiseksi, ja yritän parhaani mukaan elää arvojeni mukaista elämää. Aina se ei onnistu, mutta tavoite on aina sama.

Sähkö tulee seinästä ja leipä viipaloituna, on ajatusmalli johon itsekin lankeaa. Meidän elämä on järjestetty sellaisella tavalla, että olemme sopivan etäällä sekä fyysisesti että henkisesti paikasta jossa meille kaikenlaista kivaa tuotetaan. Aika iso osa lautapeleistäkin käy valmistumassa Kiinassa ennen matkaansa muovikääreen syleilyssä kohti kauppojen hyllyjä. Mitä tapahtuu tehtaan uumenissa, joka suoltaa muovinappulaa pelin sisuksiin, sitä on vaikea itse todentaa. Vaikka näin on, niin ekologiset seikat ja kestävyys ovat onneksi yhä enemmän pinnalla ja käsittääkseni taloudellinen hyöty (raha) ja ilmastoasiat ollaan monessa asiassa onnistuneesti sidottu osaksi toisiaan.

Ilmiö näkyy myös mm. lautapeleissä käytetyissä materiaaleissa. Stonemaier Games on tehnyt jonkin verran kokeiluja tämän suhteen julkaisemalla mm. lisäosiaan riisutuissa pakkauksissa, joka sopii loistavasti sellaisille peleille, joiden lisäosat on muutenkin tarkoitus mahduttaa alkuperäisen pelin pakkaukseen. Earthborne Rangers kertoo olevansa ekologisesti kestävästi tuotettu peli ja sama seikka nostettiin myyntiargumentiksi myös Deep Regrets joukkorahoituspelin osalta. Jokin aika sitten kirjoittelin mielenkiintoisesta uutuudesta: Great Western Trail: El Paso, jonka yhteydessä mainittu yrityksen ”Vihreä linja”. Ekologinen kestävyys saapuu hitaasti käytäntöön ja itse haaveilen maailmasta, jossa tämä ei ole erottautumistekijä, vaan kaikki tuotetaan tällä tavalla. Eli trendistä olisi syytä tulla normi, ei siksi että se on muodikasta, vaan koska on pakko.

Autenttisuus ja tekoäly

”Jos useammat meistä arvostaisivat ruokaa ja iloa ja laulua enemmän kuin kulta-aarteita, maailma olisi paljon onnellisempi.”
The Hobbit käsittääkseni, en omista kirjaa, enkä voinut tätä omakohtaisesti tarkistaa.

En oleta että lautapelit merkitsevät samaa asiaa kaikille kaikkialla tai edes kaiken aikaa. Tuon kuitenkin esiin vähän mitä ajattelen harrastukseen liittyvän mahdollisina ulottuvuuksina, joita osa ehkä allekirjoittaa myös. Itse ajattelen että harrastuksilta usein haetaan jotain mitä elämäänsä kaipaa, jotain mitä puuttuu tai tuo ehkä vastapainoa. Minulle lautapelit tarjoavat mm. pakoa kaikkialle ulottuvasta ja elämän eri osa-alueet läpäisevästä digitaalisesta maailmasta, sosiaalista aktiviteettiä minulle tärkeiden ihmisten kanssa kun kerrankin kaikki ovat fyysisesti läsnä samassa tilassa ja kokemus autenttisuudesta, johon toki edellämainitut seikat myös myötävaikuttavat. Ja tietenkin pelit itsessään tarjoavat upeita kokemuksia, haasteita, tarinoita ja vaikka mitä, mutta keskitytään hetken autenttisuuteen.

Autenttisuudesta pääsemmekin sitten tekoälyyn, taiteeseen ja muihin isoihin aiheisiin. Mutta sivutaan sitä nyt omakohtaisen pikkiriikkisesti: uskon että kokemus lautapelien autenttisuudesta ei ole meikäläiselle uniikki juttu, vaan lukijakunnassa lienee muitakin jotka kokevat jotain vastaavaa? Tekoälytaide ja sen käyttö tuntuu olevan eräänlainen autenttisuuden täydellinen vastakohta ja se kehittyy valtavaa vauhtia kohti saturoitumispistettä, jossa kaikki ja jokapuolella jatkuvasti suoltaa ulos sillä tuotettua materiaalia. Kynnys tuottaa sillä jotakin on niin matala, että ulos tulee vähän kaikentasoista ja kaikenlaista ja vähän kaikkialle.

Tätä aihetta pohtiessani tajusinkin sen, että varsin merkittävä osa ihmisen toisille ihmisille tuottamaa sisältöä on yhteys joka muodostuu sisällön tuottaneen henkilön ja kokijan välille. Kutsutaan sitä vaikka ihmiskunnan perusliimaksi, jossa sinä koet minut ja tuotokseni, ja ehkä siitä jokin osa jää elämään osaksi sisäistä maailmaasi? Tämä luonnollisestikin puuttuu tyystin tekoälytuotoksesta. En minä nyt väitä tekoälyä tähänkään mennessä taidetarkoituksessa hyödyntäneeni (vaan kuvituskuvina), mutta artikkeleiden ohessa ajattelin huomattavasti vähentää näin tuotettujen kuvien hyödyntämistä. Käytännössä se voi välillä näyttää siltä, että olen täysin lopettanut näiden hyödyntämisen, mutta tunnistan edelleen muutaman hyvän käyttökohteen, joiden osalta en hommasta luovu.

Ja hei sinä joka kirjoitit palautetta tekoälyllä tuotettujen kuvien käytöstä ja olit sitä mieltä, että kaikki sellainen on saatanasta ja pitäisi lopettaa täysin. Olit osaltasi vaikuttamassa tähän pidempään prosessiin, jonka kävin aiheen kanssa läpi. Annan samalla tavalla suoraa palautetta: kuvien osalta hyvä huomio, mutta havaintosi kirjoituksiani koskien todistaa ettet erota mikä on tekoälyn ja mikä on aidon ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Minä olen kuitenkin palautteestasi vaikuttunut ja jotain jopa muuttui. Suosittelen kuitenkin tekemään samoin ja haastamaan itsesi: kokeile vaikka kielimallia, tutustu siihen mistä on kyse ja todennäköisesti opit jotakin uutta. Ehkä opit tunnistamaan mikä teksti on ihmisen tuottamaa ja mikä ei. Tästä pääsemmekin viimeiseen aiheeseen.

Empatia

”Sam näki ensimmäistä kertaa ihmisten välisen taistelun eikä pitänyt siitä. Hän oli hyvillään, ettei nähnyt kuolleen miehen kasvoja. Hän mietti, mikä miehen nimi oli, mistä hän oli kotoisin, oliko hän todella paha, vai mitkä valheet ja uhkaukset olivat saaneet hänet lähtemään pitkälle marssille kotoaan; ja olisiko hän oikeastaan halunnut jäädä kodin rauhaan –…”

Tämän löysin Redditistä, kuulemma tokasta kirjasta, en tarkistanut asiaa koska olen pohjimmiltani laiska pökäle ja alkaa olemaan jo myöhä.

Kuvittelin joskus nuorena ja naivina, että kaikkihan ottavat muut ihmiset huomioon ja haluavat toisilleen silkkaa hyvää. No kukaan ei tietenkään ole oman tarinansa pahis, mutta meillä ihmisillä nyt sattuu olemaan monenkirjavat maailmankatsomukset ja tapa ajatella asioista. Silti on erityisen ilahduttavaa aina kun tapaa jonkun, joka ajattelee kovin samansuuntaisesti asioista ja pääsee kokemaan sitä hengenheimolaisuutta, yhteyttä tai parhaimmillaan jopa yhteisöllisyyttä. Erään keskustelun jossa sain kokea yhteenkuuluvuutta kävin erään taksikuskin kanssa työmatkalla. Puhetta tuli kuin sattumalta siitä miten ihmiset kohtelivat toisiaan ennen ja miten he kohtelevat toisiaan nyt. Meillä oli todella vahva jaettu kokemus siitä miten ennen oli paljon enemmän empatiaa, yhteisöllisyyttä ja ihmiset auttoivat toinen toisiaan. Ihmisten välisessä tekemisessä oli mukana ymmärrystä, lämpöä ja välittämistä. Maailmasta tuntuu tulleen kovempi, julmempi, laskelmoitu.

No miksi näitä täällä jorisen? Lautapeliaiheisen blogini digitaalisilla lehdyköillä. En tiedä välittyykö tämä kirjoituksistani, tyylistäni tai sivuston tarkoituksesta, mutta olen ajatellut että haluan itse olla se muutos, jonka haluan nähdä maailmassa. Haluan uskoa ihmisistä hyvää, haluan hyvää juuri sinulle ja toivon että voin tarjota kanssaharrastajalle jotain arvokasta, ehkä iloakin? Suurin haaveeni on kuitenkin, että voisimme tuntea jonkinlaista hengenheimolaisuutta ja yhteisöllisyyttä pelikiltana tunnetun sivuston kautta. Olkaamme jollain tasolla pienenä osana toistemme elämässä?