Kesä

Valehtelisin jos väittäisin, että tätä on odotettu. Kesä tuli niin äkkii ja (häipyi hiipien?), eihän tässä arjen tohinassa oikein edes ehtinyt huomata milloin kylmä vaihtui lämpimään, keskikirkas täyskirkkaaseen ja syyskarpalot hikikarpoloiksi. Kesä on meikämakkaralle usein kiireistä aikaa, sillä työn puolesta oravan juoksuaskeleet pyörässä sijoittuvat usein juuri hetkeä ennen lomille ponkaisua. Pistetääs kuitenkin kesäkuulumisin!

Pientä taukoa päätin pitää uusien pelien hankkimisesta, toki hyllytilan loppumisen takia, mutta myös sen takia, että tuli ajankohtaiseksi ostaa uusi auto. Haaveissa on ollut aikalailla aina täysin sähköinen versio nelipyöräisestä, ja nyt se sitten vihdoinkin on totta. Saatiin siis sellainen ja mikä tärkeintä: takaluukku on riittävän suuri lautapeleille. Luonto ja oman arvomaailman mukaisesti eläminen kiittävät.

Poika pääsi tällä kertaa kansikuvaan, joskin pientä sumennusta lisätty pienokaisen yksityisyyden suojaksi. Pojan vaatetuksen väritys sopi vaan niin loistavasti yksiin yhden viimeaikaisen hankinnan kansitaiteen värimaailman kanssa, että enpä voinut jättää kyseistä kuvaa käyttämättä. Meillä ollaan meinaan ihastuttu viimeaikoina abstraktiin jalokiveen nimeltään Harmonies ja kuinka ollakaan ihan ensimmäisen pelini pelasin juurikin kansitaidepojan seurassa. Se kävi vähän vahingossa, sillä valmistelin peliä puolisoni kanssa parvekkeella pelattavaksi, mutta pieni utelias pelaajanalku kiinnostui värikkäistä nappuloista ja halusi isin opettavan miten moista ajetaan. Ja mehän pelattiin se loppuun asti!

Noh okei ihan kaikkeen ne juuri viisi täyttäneen pelitaidotkaan eivät riitä, mitään kovin syvällistä taktista pelailua ei voinut odottaa, mutta aidosti yllätyin miten hienosti hän seurasi annettuja sääntöjä. Oikein kiva testiveto siis ennen varsinaista aikuisten keskistä pelikertaa.

Ihan hirmuisesti en abstrakteja pelejä yleensä fanita, vaikka muutama tuolta hyllynkulmalta on paikkansa löytänyt, mutta Harmonies tosiaan upposi ja kovaa. Nyttemmin onpi useampi peli kokemuslaarissa ja tuostahan tuli todella nopeasti ihan suosikkipelejä. Homman juju on löytää eniten voittopisteitä luomalla sopivia elinympäristöjä valitsemilleen eläimille eri luonnon elementtejä edustavilla puisilla pelinappuloilla, jonka lisäksi kukin elementti (esim. kallio, ruoho, pellot) antavat myös sille luonnon elementille tyypilliseen tapaan pisteitä. Suurimmat pisteet rävähtävät yhdistelemällä näitä kahta pisteytystavoitetta juuri sopivasti. Selkeää, hauskaa ja haastavaa! Lisäksi peliä puisine paksuine nappuloineen on hauska pelata. Paksut puiset pelinappulat tuntuvat mielyttäviltä asetella ja peli on harvinaisen selkeäteemainen ollakseen genreltään abstrakti.

Toinen hyllyyn jostain ihmeellisesti laskeutunut hankinta on Sky Team. Ei tätä ole suotta kehuttu, kaksinponnistelu lentokoneen laskeutumisen onnistumiseksi on kyllä melkoisen intensiivinen kokemus kaikkine pienine nyansseineen laskeutumistelineistä jarrujen riittävyyteen. Yksinkertaisuudessaan pelaajat heittävät salassa noppansa ja asettelevat ne ilman kommunikointia laudalle juuri niille noppanumeroille sopiviin kohtiin. Tällä he pyrkivät saamaan kaikki välttämättömät laskeutumisvalmistelut valmiiksi ennen ratkaisevaa laskeutumisen hetkeä. Siipimasiina tulisi pitää suorassa, vauhti sopivana, laskeutumistelineet ja jarrut aktivoituna, sekä reitin varrella olevat muut lentokoneet reitiltä hätyyteltyinä. Lentokorkeuden ja nopeuden on oltava juuri sopivanlainen, ei lainkaan ylimittainen, ja lentokapteenin kahvissa olisi syytä olla juuri oikea määrä maitoa ja sokeria. No okei keksin jälkimmäisen, mutta pelissä on kyllä kahvikuppospelimerkit noppien silmälukujen muuttamista varten.

Kesällä kuuluu kans kalastaa (kuha o kalastusluvat kunnossa). Deep Regrets pääsi kalapöytään kuitenkin jo toukokuun alkupuolella, meren suoloilta haiskahtavien pelaajien suureksi iloksi. Varsin tuore tapaus tämäkin ja osallistujia ei tuntunut potuttavan, vaan kattaus kelpasi sellaisenaan. Tuntuu ettei tässä ole pitkään aikaan tullut oikeastaan yhtään hutiostosta. Syvän Katumuksen peliboksin suomuista löytyy kalastusta Lovecraftimäisellä twistillä, kaikki pinnan alla sijaitsevat saaliit kun eivät mene varsinaisesti kalojen kategoriaan. Mielenterveys järkkyy tuon tuosta saaliksi nostettujen eriskummallisuuksien myötä, joskin tavallistakin kalaa naarataan voittopisteiden toivossa. Kylillä sitten varustaudutaan seuraavaan kalaretkeen ja pistetään komeimmat vonkaleet (tai irtopäät?) näytille megalomaanisten pistesaaliiden toivossa. Pelissä esiintyvä taide on herättänyt paljon ihastusta niin omalla peliporukkalla, kuin kansainvälisestikin. Mukava lisäbonari on pelisuunnittelijan päätös välttää muovia ja varmistaa, että peli on myös biohajoavista komponenteista koostuva. Tärkeää kun tuo oma arvomaailma on tosiaan kesävihreän puoleinen. Luonnollisestikin ostin pelin kaikille korteille muoviset suojataskut ts. korttikondomit, kuten välillä tuppaan sanoa.

Tässäpä tämä tällä kertaa, hyvää kesää kaikille kanssaharrastelijoille!