Kilahdus

”Tunsin suuren häiriön Voimassa, ikään kuin miljoonat äänet olisivat huutaneet kauhusta ja sitten vaienneet äkisti.”

Oli keskiyö, perheeni jatkoi uniaan autuaan tietämättömänä pahaenteisestä painajaisestani. Pyyhin kylmää hikeä otsaltani ja siirryin hoipertelevin askelin keittiön puolelle sammuttamaan janoni. Join lasin jos toisenkin, mutta mikään määrä vettä ei tuntunut sammuttavan pelon poltetta sisälläni. Pinnistelin aivopoimujeni syövereistä saadakseni muistikuvan painajaisestani eheäksi. Ikään kuin kauhukuvien muistelo tekisi niistä todellisia ja samalla jotenkin hallittavia. Ei. Nyt pitää lopettaa – ajattelin. Käteni tapaili puhelinta, ehkäpä sen kalman kylmä ruutu tarjoaisi paikan jonne paeta. Mutta se oli virhe sillä siinä se nyt oli, ilmielävänä silmieni edessä: painajaisteni ilmestys. Uusi joukkorahoituskampanjan päivitys, sellainen jota en voisi ohittaa. Sen tarjoamassa tiivistyi ja päättyi vuosien etsintä. Samassa pankkikorttini särkyi, sen hetki sitten niin sileä pinta murtui tuhansiin pirstaleisiin. Kuin hidastetussa filmissä raukkaparan palaset singahtivat ympäri kolkkoa köökkiä. Sieluni korvakäytävin kuulin tuskanhuudot, joita pankkitilini oli pidätellyt sisällään kunnes paine oli liian suuri.

Roxley Games olisi vihdoin tarjoamassa metallisia versiota Iron Clays -pokerimerkeistään osana Brass: Pittsburgh -kampanjaansa. Voi itku. En tiedä mitä nämä maksavat, mutta nämä on kyllä pakko saada. Aikas monta vuotta olen etsinyt täydellisiä metallikolikoita muodostaakseni pelivaluutta-pankin. Semmosen kätevän moneen peliin rahaksi tai voittopisteiksi kelpaavan yleiskäyttöisen lokeron täynnä hypisteltäviä metallisia rahoja tai rahoiksi kelpaavia merkkejä. Projektin osalta päätin jo kauan aikaa sitten, että en tee kompromisseja ja hankin vain sellaiset, jotka kaikilla tavoilla miellyttävät minua. Etsin kauan ja hartaasti, selasin varmaan kaikki netin vaihtoehdot lävitse sata kertaa ja olin jo luovuttanut projektin suhteen. Sitten nämä ilmestyivät osaksi kamppista:

Etsintä on päättynyt ja nyt päätettäväksi jää lähinnä se, että otanko Brass: Pittsburgh -pelin kylkiäisenä ja montako settiä tilaan näitä. Niin ja tietenkin minkälainen säilytysratkaisu näille tulee hankkia ja paljonko sekin mokoma tulee maksamaan. Riittääkö kullatusta norsunluusta tehty lokero? Aavistuksen eettisesti arvelluttavaa. Ehkä sittenkin hylkeennahka-lompakko. Pitääkö hankkia kassakaappi näitä varten? Riittääkö yksi? Entä mitä puoliso meinaa kun otan asuntolainan kylkeen toisen samanmoisen lainataakan vain saadakseni näitä riittävästi? Vai pitääkö hankkia sivutuloja varten toinen työ? Niin. Näiden hintahan ei ole vielä tiedossa, mutta tämän kokoiset metallista valmistetut merkit eivät liene sieltä halvimmasta päästä. Asiaa ei myöskään helpota se, että tässä pitäisi pistää varmaankin vähän rahaa sukanvarteen tulevaisuutta varten erinäisistä syistä, mutta ei siitä tällä erää enempää.

Niin ja jos olet itseni lailla kiinnostunut näistä, tuon kamppiksenhan löydät täältä. Toivotaan että hinta on kohtuullinen.