Maailma on rikki – pelataan pelejä

On vuosi 2022 ja kirjoitan tätä blogia sängyssä kännykälläni sähkökatkon aikana. Elämme jännässä historian risteyskohdassa yhtäällä korkeateknologian suoman vapauden vallitessa, toisaalta menneisyyden energiatuotannon kahleet visusti nilkkamme ympärillä. Tekoäly on tehnyt ensimmäisiä suurelle yleisölle selkeästi näkyviä läpimurtojaan ja ensimmäistä kertaa fuusioenergia on pystynyt tuottamaan ylläpitoaan enemmän energiaa. Mutta kaiken tämän kehityksen ehtona lienee se tosiasia, että meillä on ollut öljy ja maakaasu käytössämme.

Olen koko illan kuunnellut, kun kaksivuotias lapseni yskii viereisessä huoneessa ja päälimmäisenä tunteena on huoli hänestä. Huoli on läsnä myös ajankuvassamme, sillä takana on muutama pandemiavuosi, tulevaisuuden epätoivo ilmastonmuutoksen edessä on ilmeinen ja parhaillaan käynissä oleva sotatila Ukrainan maaperällä rajanaapurimme toimesta ei ainakaan helpota olotilaa. Vielä hetki sitten pohdittiin ydinsodan mahdollisuutta, pari maata viivyttää Nato-jäsenyyttämme ties mistä syystä ja Suomessa varhaiskasvatus sekä terveydenhuolto on kriisissä, jopa romahtamisen kynnyksellä. 

Kapitalistinen maailmanjärjestys repeilee sekin liitoksistaan ultrarikkaiden kääriessä huipputulokset hinnalla millä hyvänsä, samalla kun kansan vähempiosainen porukka rääpii kokoon minkä saa elääkseen kädestä suuhun. Meillä nuoriso ryöstää kadulla merkkivaatteita toisiltaan, voidakseen elää sitä upeaa varakasta elämää, joka heille valheellisena syötetään sosiaalisesta mediasta. Aikuisten maailmassa työ on entistä tehokkaampaa, mutta se ei johda helpotuksiin tekijällensä, vaan alati suurempiin voittotavoitteisiin.

Harrastukset ja asiat joista normaalisti nautin, tuottavat vähintääkin syyllisyydentunteita tai ovat kallistuneet lähes saavuttomiin mm. sirupulan, energiakriisin, tuotannon eettisten ongelmien tai ilmastosyiden takia. Välttelen ostamasta sitä ja tätä, samalla kun koko järjestelmä ympärillämme tähtää tarpeiden ja halujen muodostumiseen minussa ja aikalaisissani. Jotain pitäisi ostaa, mitä järkeä on muuten tehdä töitä niska limassa? Sinne ulkomaille pitäisi päästä lentämään ja siitä bensiiniautostani en ainakaan luovu! Ja jos alati kiihtyvä kasvu ja kulutus levähtää edes hetkeksi, ovat uutiset täynnä kauhistelua siitä kuinka taloudella ei nyt mene hyvin ja miten talous ei ole vain taloutta, vaan kaiken hyvinvoinnin mitta. Ja parasta mitä voin tehdä on kuluttaa ja liikakansoittaa maa täyteen uusia pieniä kuluttajia, jotka elämänsä loppuun paiskii töitä, ylläpitää myymälöitä ja pyörittää tätä mätää järjestelmää.

Niinpä niin. Maailma on rikki ja jotain pitäisi kait tehdä ja paljon tehdäänkin, paljon hyvää. Useimmat uhat eivät ole realisoituneet pahimmassa mittakaavassaan. Ihminen tuppaa tuijottelemaan uhkia, vaikka maailma on täynnä sitä kolikon kiiltävämpääkin puolta. Oi jospa sitä vain osaisi elellä ja toimia vailla huolta. Minulla on sentään perheeni, suurelta osin terveyteni, katto pääni päällä, ruokaa, lämpöä ja ystäviä. Kaiken lisäksi saan asua Suomessa, maassa joka on riittävän suuri pärjätäkseen ja riittävän pieni saadakseen olla rauhassa. 

Niin ja minulla on lautapeliharrastukseni, eipä parane valittaa.