Muinaiset lautapelidemonit

Tässä hiljaksiin valon määrän vähentyessä ja henkimaailman porttien ohentuessa, on mitä loistavin hetki tutustua suomalaisiin lautapelaamisen muinaisdemoneihin. Olentoihin joiden olemassaolo on unohtunut ajan saatossa, mutta joiden vaikutus voidaan tuntea lautapelaajien arjessa monin tavoin. Näitä ikiaikaisia olentoja on toki muitakin, mutta tänä halloweenina esiteltäkööt niistä vain muutama:

FOMOUS KHICKSTARTIS

Houkutusten, valheiden ja muovin demoni. Fomous Kichkstartis saalistaa siellä missä innokas pelaaja janoaa uutta pelattavaa ja sen kolikoista muodostuvat silmät kääntyvät aina rahaa kohti.

Demoni on epäilemättä hyvin voimallinen (myös hyvin ruokittu) ja katalan ovela juonittelija. Se voi punoa kampanjoitaan kuukausia ennakkoon ja sijoittaa niihin mm. valheita ja kasapäin muovia sekä välitavoitteita, joilla se saa kulttinsa uhraamaan rahaa itselleen.

Voimallisin taikansa kuitenkin perustuu tunteisiin ja siihen, että jos et nyt joukkorahoita, menetät jotakin ja jäät ilman. Fomous Khickstartis on kuitenkin vain niin vahva, kuin sitä palvovan kultin jäsenten kukkarot ovat paksut. Demonin palvontaan keskittyvissä kokoontumissa voit kuulla kultin jäsenten ritualistisen veisaamisen: ”Osta osta osta osta osta osta”. Mutta varo antamasta lanttiakaan, sillä jos niin teet vaatimukset vain kovenevat ja veisaaminen muuttuu muotoon: ”all in all in all in all in”.

KALLAXIAN

Legenda kertoo suuresta demonisodasta, jossa ahnaimmat pimeyden pedot mittelivät siitä, kenellä on suurin lautapelikokoelma.

Voittajaksi kohosi lopulta sitkeä pieni esipiru Kallax, joka myöhemmin voittajaksi kruunauksen jälkeen tunnettiin nimellä Kallaxian. Kallaxian on kuitenkin kylttymätön keräilyssään ja vielä tänäkin päivänä se huijaa kuolevaisia hankkimaan kotiinsa alttarin, jolle sijoitetut pelit ovat virallisesti Kallaxianin omaisuutta. Jokainen peli Kallaxissa on omistettu Kallaxianille.

EI ZAABU NUTKHAN

Munaisten lautapelaajien kalliomaalaukset kuvailevat ajanjakson, jolloin pimeän tullen kun oli määrä yhdessä kokoontua naapuriheimon kanssa kotiluolan tulisijalle pelailemaan (Monopolia – koska muuta ei ollut), ei kaikki aina mennyt sopimuksen mukaan. Vaikka neljä oli kutsuttu (pyhä lautapelaamisen turvaluku), silti vain kolme saapui paikalle. Saapumatta jättäminen oli traagista kaikille, sillä se rajasi monet pelit pois ja pyhän turvaluvun puuttuessa, olokin oli turvattomampi.

Olento jonka syyksi nämä katalat peruuntumiset ennen muinoin ajateltiin, tunnettiin nimellä Ei Zaabu Nutkhan tai lyhyemmin Ei Zaabunut. Tämän tihulaisen ulkoisen olemuksen sanottiin vilahtavan heijastavasta pinnasta sen pelaajan hahmossa, joka jäi peli-iltaan saapumatta.

POHRIN IGUISEST

Pohrin Iguisest on henkimaailman olento vailla fyysistä olomuotoa. Ehkä juuri siksi se kokee kuolevaisten ulottuvuuden niin kiehtovaksi ja pyrkii osaksi sitä. Pohrin ei ehkä kykene manifestoitumaan materiaksi, mutta se on löytänyt kuitenkin keinon vaikuttaa meihin lautapelien ohjekirjojen kautta. Rivien välissä se tekee tihutöitään, vaikuttaen lautapelisääntöjen pieniin vivahteisiin ja sitä kautta luikertelee osaksi pelaajien mielenmaisemaa ja ajatuksia. Kenties se haaveilee ajatukset valtaamalla saavansa samalla uhrinsa kehon? Toistaiseksi se ei ole onnistunut…

Olennon vaikutuksen voi nähdä peli-illoissa, kun ihminen jää ylettömän pitkäksi aikaa miettimään vuoroaan tai jumahtaa pohtimaan strategisten valintojensa vaikutuksia kokonaiskuvaan. Paralyysiä vaikuttava tila, jossa harjoitetaan analyysiä on juurikin merkki siitä, että Pohrin Iguisest on lähellä murtautua uhrinsa mielen läpi. Silloin on kanssapelaajien tehtävä murtaa taika muinaisilla loitsuilla kuten huokailemalla passiivisaggressiivisesti tai hokemalla voimasanoja kuten: ”joko päätit mitä teet, vieläkö kestää, kenen vuoro se on?”.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kommentit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *