Osta osta osta & Lautatubetus

Varmaan melko tyypillinen piirre missä tahansa harrastuksessa on se, että on kiinnostunut homman ympärillä pyörivistä yhteisöistä ja muiden harrastajien mielipiteistä. Lautapeliharrastuksen kanssa www.boardgamegeek.com on toki vakiopaikka, mutta seuraan myös lukuisia Youtube-kanavia saadakseni tietoa uusista peleistä.

Vakiokanaviini kuuluvat mm. Shut Up & Sit Down, joiden suosituksesta olen löytänyt muutamat kokoelmani parhaimmista helmistä sekä The Dice Tower jotakuinkin pelkän volyyminsä ansiosta. Jos ensin mainittu tähtään viihdyttävään sisältöön, hyvin kässäröityihin tuotantoihin joita katsoo ihan mielellään, vaikka peli ei niin kiinnostaisi, on jälkimmäinen sitten enemmänkin videomuotoinen hakuteos. Dice Towerin läpi taitaa kulkea jotakuinkin kaikki ikinä julkaistavat lautapelit.

Muita mielenkiintoisia kanavia mainitakseni Watch It Played on alkanut kiinnostaa sen jälkeen kun kanava yhdistyi muutaman muun tekijän kanssa ja näiden tekijöiden sisällöt täydentävät hienosti toinen toisiaan. Suomalainen lautapeli-tube-skene, johon itsekin kuulun kun tein tätä kirjoittaessa n. vuosi sitten kolme videota, ei ole järin iso, joten mainitsen kaikki kanavat joista tiedän (siihen ei mene kauaa): Nopparalli, Lautapeliopas, Tuomo Pekkanen, AntonVS, Miiran ja Annikan hyvin draftatut kortit, Pöydällä lautapeliblogi ja öh Pelikilta. Tuomo Pekkanen taitaa olla näistä suurin semmosella tonnin ylittävällä tilaajamäärällä. Skene ei siis ole järin suuri ja verratessa jenkkitubeen toiminta on varsin maanläheistä.

Jenkkilätubejen kohdalla on toki ymmärrettävästi kovemmat tuotantoarvot, isommat budjetit ja hirmuiset määrät enemmän volyymiä. Varsin ymmärrettävää. Samalla niiden toimintamallit alleviivaa sitä kaupallista tuputtamista, joka tämmäsellä kapitalismikriittisellä änkyrällä tuppaa aina takaravoissa vähän pistämään häpeäksi. Eipä pidä ymmärtää väärin, mä olen ihan yhtä pahasti koukussa tähän kulutusyhteiskuntaan, kuin viereinen nörtti kirj. huom. Hölmöyksissäni pohdin, et pitääkö hankkia jokin tietty määrä klassikkolautapelejä, jos vaikka tulee maailmanloppu ja tarvitsee tekemistä. Aivan järjetön ajatuksenkulku, niin kuin se muka olisi päällimmäinen huoli sellaisessa tilanteessa. Noh joka tapauksessa sieltä poimitun mallin mukaisesti tuntuu siltä, että harrastukseen vähän niin kuin kuuluu tuo jatkuva uuden tiirailu ja haaliminen omalle pelipöydälle. Sama juttu on monessa nörttiharrasteessa läsnä, sitä omaa juttua tulee juhlia, harrastaa ja vahdata jatkuvasti. Se on identiteetin jatke ja sille pitää nyt vähintään perustaa blogi. Hupsis. Ja toki nämä algoritmikyllästetyt videotuotantolaitokset tietävät tämän ja perustavat toimintamallinsa tälle ajatukselle.

Eipä siinä mitään, näin se maailma toimii ja jos jotain haluaa tehdä aavistuksen ammattimaisesti, niin mukaan astuu ennemmin tai myöhemmin raha. Suomessa tuskin kukaan tulee elättämään itseään näistä puhumalla, mutta kippikset hälle jos moisen saavuttaa. Siitä pääsenkin omiin mietintöihini: olisi toki mukavaa välillä kommentoida tai arvostella jokin lautapeli tässä blogissa noin muidenkin tiedoksi, mutta eipä tässä kauheasti tarvitse haaveilla loputtomista postipaketeista, jotka kaltaiselleni kovan luokan vaikuttajamarkkinoijalle kiikuttaa ilmaisia pelejä vain näkyvyyden ja mainosarvon toivossa. Joten jos mä kirjoitan jostakin pelistä, se ei ole arvostelu vaan suositus. Ihan vaan omankin ajan säästämiseksi ja toki muidenkin, tulen kirjoittamaan vain sellaisista peleistä, jotka ovat lähtökohtaisesti mielestäni sitä kermaisinta kermaa, parasta ikinä ja semmosia joista haluan huutaa kovaan ääneen, vaikka kukaan ei kuuntele.