Kauhutarina: peli-ilta helvetistä

Valon hiipuessa kaikkialta muualta paitsi öisen sumun himmentämistä katulyhdyistä, tunnelma on otollinen kauhutarinalle. Kalmankylmä varoituksen sana: tämä tarina ei sovi heikkohermoisille tai muutoin hell-e-posti järkyttyville. Sinua on varoitettu, käännä silmämunasi pois tästä tekstistä tai arpeuta sielusi iäksi.

Oli lokakuun lopun ilta rauhattomuuden vuonna 2024 – tarkemmin 25.10. perjantai ja halloween-viikonloppu oli alkamaisillaan. Muuan Salossa asuva mies oli kutsunut ystävänsä pelaamaan juuri Essen Spiel -messuilta hankkimaansa uutukaista lautapeliä nimikkeellä:  ”Gates of Hell – Deluxe edition”.  Peli oli Tanelin ylpeys ja vain kerran aikaisemmin hän oli sametilla vuoratun pelilaatikon hitaasti auki narisevan kannen avannut. Nyt kortit olivat suojissa, miniatyyrit maalattu, pelimerkit punchattuina ja säännöt opeteltuina pelin upeaa ensi(-peli)-iltaa varten. Taneli tiesi, että hänen ystävänsä eivät aina olleet yhtä varovaisia arvokkaiden pelikomponenttien kanssa, mutta edes unihalvauksen kourissa koetut kauhut eivät vetäneet vertoja hirveyksille, joita Taneli tänä iltana tulisi kokemaan.

Ystävät saapuivat paikalle nauraen ja tuoden mukanaan kaljatölkkejä, karkkia ja sipsipusseja. Taneli oli toki varautunut ja pyysi kohteliaasti, että juomat pidettäisiin pöydän ulkopuolella ja että pelinappuloihin koskettaisiin vain puhtain käsin. Ystävät nyökkäilivät ymmärtäväisesti. Tai ainakin esittivät ymmärtävänsä. Oluttölkit sihahtelivat pahaenteisesti pisaroita ympäristöönsä pirskautellen ja vierailla oli ilmiselvästi jo muutama myrkkyjuoma veressä antamassa kierroksia.

Eikä aikaakaan kun jossain pelin opetuksen tuoksinnassa Tanelin keskittyessä selvittämään sääntöpoikkeuksen vivahteita työläistenasettelun ja nopanheiton vaikutusten välisestä suhteesta, tapahtui jotakin kammottavaa. Yksi vieraista nappasi korttipakan ilman, että hän oli poistanut käsiään peittäviä juustonaksukerroksia. Taneli katsoi kauhuissaan, kun rasvaa iljettävästi tihkuva peukalo liimautui hänen rakkaan korttinsa pintaan, turmellen korttisuojan paksuun oranssiin ja mattapintaiseen saastaan. Tanelin rinnasta puristi kun hän huudahti äkisti, johon vieras reagoi toki pahoitellen, mutta ennen kuin Taneli ehti siirtyä alkujärkytyksestä kammiovärinään, vieras nuolaisi teatraalisesti sormensa ”puhtaaksi” ja jatkoi hetkeksi keskeyttämiään toimia, tarttumalla entistä limaisemmilla sormilla kortista uudemman kerran. Tällä kertaa läpimärkä limasormi livahtaen korttisuojan alle, aivan siihen uutukaisen pelikortin pinnalle. Taneli valahti valkoiseksi kuin Charterstonen kansitaide. Mies yritti kerätä itseään mutta hän ei voinut olla miettimättä kuinka tärvelty promokortti oli yksi niistä sadasta rajoitetun painoksen versiosta, josta löytyi pelin suunnittelijan Reiner Dennenin nimikirjoitus.

Mutta pahempaa oli vielä luvassa. Kas eräs vieraista, joka oli saattanut nautiskella muutaman liikaa, kaatoi kermaolut-tölkkinsä sisällön pelilaudalle. Neste levisi nopeasti, imeytyen syvälle pahviin ja saaden pelilaudan lainehtimaan sekä oluesta, että karsealta haisevan nesteen pakottaessa pahvin epäluonnolliseen ja kieroon uuteen muotoonsa. Taneli voisi vaikka vannoa, että tuona hetkenä pelilauta päästi kuolonkorahdusta muistuttavan äänähdyksen, kuin hyvästiksi.

Pahoittelun säestämänä vieras nosti pelilaudan vain kaataakseen hajunesteet Tanelin lautapelipöydän pehmustetulle pelipinnalle, siinä oli 1400€ joita Taneli ei saisi takaisin. Lautapelipöydän pehmustettu pinta oli näet tiibettiläisten munkkien käsin laaman selkäkarvoista kutoma kangas, jonka kitka- ja joustavuusominaisuudet olivat täydellisiä lautapelien pelaamista varten. Näky kouraisi Tanelin vatsanpohjasta pahemmin kuin Gates of Hell -Deluxe Editionin kuusi tuntia kestäneet alkuvalmistelut. Tyrehtyneen tuskan parahduksen säestämänä katkera kyynel vierähti Tanelin kalpeille kasvoille. Taneli tunsi kylmän hien nousevan otsalleen, mutta hänen äänensä takertui kurkkuun, ja hän istui siinä epäuskon vallitessa ja kykenemättä sanomaan sanaakaan.

Lyhyen pyyhe- ja talouspaperioperaation jälkeen yksi vieraista, täysin tietämättömänä Tanelin tuskasta, oli omassa mielessään yhdistänyt viimekertaisen peli-illan Legacy-pelin säännön myös tähän peliin: hän repäisi yhden pelin korteista puoliksi saadakseen ”lisäbonuksen.” Revityn kortin ääni täytti huoneen kuin tuskainen kuolinhuuto, mutta muiden naurunremakka peitti sen alleen. Taneli tuijotti palasia kauhuissaan, hänen sydämensä tuntui särkyvän kaanonissa kortin riipaisevan kohtalon kanssa. Pelin loppuessa pöytä oli kuin taistelukenttä: sipsimuruja, juomatahroja ja kortin palasia kaikkialla. Taneli istui hiljaa paikoillaan, hänen kätensä tärisivät, kun ystävät kiittivät illasta ja lähtivät, tyytyväisinä hauskanpidosta. Kun ovi sulkeutui heidän jälkeensä, Taneli jäi yksin tuhoutuneen pelinsä kanssa. Siinä hänen yrittäessä kerätä voimia siivoamista varten, miespolon katse kohdistui yhteen korttiin, joka lepäsi lattialla, revittynä ja tahriintuneena. Se pinnalla verenpunaisella teksti: ”Gates of hell open.” Taneli nauroi hysteerisesti, tietäen, että tänä yönä, ne portit olivat todella auenneet – hänen omassa olohuoneessaan.

Tuon illan tapahtumat olivat Tanelin sielulle liikaa ja sydänkohtaukseen menehtynyt Taneli haudattiin viikkoa myöhemmin yhdessä hänelle niin rakkaiden lautapelien kanssa. Siinä vettyi multiin 25 000€ edestä lautapelejä. Tanelin puoliso ei näet ollut koskaan saanut rehellistä vastausta pelien arvosta ja koki ettei muutaman satasen eteen kannattanut tehdä myyntitoimia. Helvetin porttien välistä Taneli seurasi, kun hänen maallinen ruumiinsa laskettiin ikuiseen lepoon ja eliniän kestänyt kokoelma tuhottiin.

Järkyttävää halloweenia kaikille.