Särkypeli

Huhheijaa miten yksi hammas voi pistääkin kapuloita rattaisiin. Kolmisen viikkoa sitten alkoi episodi, joka johti lopulta juurihoidon tarpeeseen. Mistään kovin dramaattisesta asiasta ei ollut kyse, mutta tulehdus hampaan alla vei aika ison osan voimavaroista. Ei se kyllä estänyt harrastamasta ja lautapelaamisen rinnalla videopelit auttoivat kestämään kivun ja säryn, sekä sen myötä harmaantuneen arjen.

Lautapelien saralla korkkasin pitkään hyllyssä pölyttyneen Sleeping Gods -kampanjapelin ja normaalista mieltymyksistäni poiketen päätin pelatakin sitä yksin. Satun omistamaan pelipöydän, jonka sisään mokoman voi jättää odottamaan sitä seuraavaa pelailua, joka madaltaa omalla kohdallani melkoisesti pelaamisen kynnystä. Uinuvat jumaluudet vaikuttaisi tosiaan olevan maineensa veroinen peli ja homma vei minutkin mennessään. Mokomaa on tullut tahkottua nyt useampana iltana.

Useamman illan tahkoamisista puheenollen: meillä on tullut lapsen kanssa yhteiseksi peliksi Stardew Valley (joskin hän tuntee sen nimellä Tähtikasteen laakso). Tai siis hän istuu oma ohjain kädessään ja katsoo kun isi pelaa, mutta rauhallinen maajussi-fantasia antaa myös mahdollisuuden keskustella viljelystä ja miten homma noin teorissa toimii. Muksutus maksimus pääsee toki yhteisien pelikertojen myötä osallistumaan pelin tapahtumiin kuvailemalla mitä toivoisi seuraavaksi tapahtuvan. Välillä pyydetään syömään jokin pelin ruoka-aineista ja toisinaan pitäisi ostaa kuulemma ”kaikki eläimet”. Pientä sensuuriakin harjoitan, sillä välttelen pelin hurjimman osan, eli luolastoseikkailun pelaamista lapsen läsnäollessa. Nämä taistelua sisältävät osuudet voi pelata sitten lapselta salassa. Isille pelin puuhasteluun uppoutuminen on ollut mitä parhainta eskapitismia ja palailenkin tämän pariin huomattavasti useammin yksin, kuin lapsen kanssa. Pääseepä sinne luolastoonkin sitten.

Aina ei kala nappaa.

Täysin yksin pelaamista varten tein peliliikkeen ja hankin PS5-ohjaimen tietokoneella käytettäväksi sekä Marvel’s Spider-Man: Miles Morales -pelin. Konsoliin en ollut valmis investoimaan, mutta juurikin tämän ohjaimen uudet ominaisuudet kiinnostivat kovastikin (jo mainitun pelin lisäksi). Tällä tavalla pääsin minäkin osaksi PS5 pelaamisesta, mutta vaihtoehtoa 90% halvemmalla. Ja jos konsolihankinta tulee ajankohtaiseksi sitten joskus, niin onpahan toinenkin ohjain valmiina. Tai noh toimiihan tuo ihan vain tietokonetta varten muutenkin, niinkuin kaikkien konsolien kaikki ohjaimet nykyään.

Aika paljon sitä on saanut aikaiseksi ja pelatuksi, yhdestä pihkuraisesta kipeästä hampaasta huolimatta. Onneksi kipukin alkaa pikkuhiljaa jo helpottaa. Vielä yksi tai kaksi juurihoitokertaa lisää ja pääsen tästäkin vaivasta lopullisesti eroon.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pelivuosi 2023

Pelivuosi päättyy tänään ja voi pojat (vaihtoehtoisesti margariini tytöt) minkälainen vuosi se olikaan. Mahtavia pelikokemuksia tuntui ilmestyvän elämääni vähän joka tuutista. Vuoden ensimmäinen lautapeli oli…

Kommentit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *