Suhteeni pelaamiseen on muuttunut

Pelit ovat aina olleet merkittävä osa elämääni. Ensimmäiset peleihin liittyvät muistoni ovat taaperoiältä ja päädyin lopulta mutkan kautta jopa pelialalle ja julkaisemaan myös oman indiepelini Steam-alustalle. Nykyisessä ammatissani pelit ovat läsnä lähinnä pelillistämisen kautta, mutta vapaalla pelaan aina kun ehdin. Suhteeni peleihin on tosiaan muuttunut melkoisesti mm. isäksi ryhtymisen myötä. Vanha virsi vetreä kertoo kuinka pelaaminen jää monelta kokonaan pois elämästä varttuessa, mutta itse en ole valmis luopumaan minulle rakkaasta ja elämääni rikastavasta harrastuksesta. Toisille se on lukeminen, minulle se on pelit. Vastuullani on ny pieni ihminen, ja hänelle jos jollekin minun tulee antaa ajastani ne merkittävimmät hetket. Samalla haluan elää myös vähän itseäni varten, mikä siis neuvoksi?

Suhtautumiseni ja ja suhteeni peleihin on nyt ainakin muuttunut. Kallisarvoisia tunteja ei kannata tuhlata roskapeleihin ja aikansa kanssa kannattaakin vähän nirsoilla. Myös aikuisten ystävien kokoaminen pelihetkeen on kovan työn takana, kullakin on oma elämänsä ja omat mieltymyksensä. Samat mietteet pätevät niin lautapeleihin, kuin videopeleihinkin. Yhdeksi haasteeksi muodostuu kuitenkin se valtava tutkimustyö, jonka myötä saa selvitettyä itselleen, ja välillä omalle peliporukalleen, ne sopivimmat pelit. Jos itse pelaamista tapahtuu vain aniharvoin, niin peleistä lukemista, puhumista ja niiden tutkimista (eräänlaista metapelaamista) tapahtuu sitäkin enemmän. Metapelaamista voi harrastaa hyvin joustavasti siellä täällä ja iltaisin, vaikka ei muuten pystyi pelaamaan tai saisi porukkaa kasaan. Jo tehtyihin investointeihin voi tehdä parannuksia, esim. uudistaa jonkin lautapelin sisuksia tai korvata pelin osia premium-versioilla. Näin peliharrastus laajenee ja kattaa paljon muutakin kuin vain itse pelaamisen. Pelaamisesta ikään kuin haaveillaan ja siihen valmistaudutaan. Lopulta kuitenkin aina saapuu se päivä, että pääsee oikeasti pelaamaan ja silloin kaikki se työ joka on peliin etupainotteisesti ladattu, pääsee vihdoin toteutumaan. Voi sitä tunnetta!

Kaveriporukan kokoonsaaminen lautapeli-iltaa varten voi olla kovan työn takana ja yksi ratkaisu olisi toki pelata yksin pelattavia lautapelejä. Näistä en kuitenkaan ole vielä innostunut, sillä eri pelit merkitsevät minulle eri asioita. Jos haluan pelata yksin, pelaan yleensä videopelejä. Jos pelaan lautapelejä, ovat ihmiset pelin ympärillä yhtä merkityksellinen asia, kuin peli itsessään. Minkä muodon peliharrastukseni ottaa tulevaisuudessa?
Se jää nähtäväksi.