Tapahtui eräänä perjantai-iltana Tampereella

Tampere kutsui ja minähän vastasin sillä ei kait sitä mustan maggaran pääkaupunkia voi jättää yksin ja sekavana kaduille huutelemaan. Tie vei näet työnantajani järjestämiin pikkujouluihin, joissa tällä kertaa illan ohjelmanumerona olivatkin lautapelit. Se luonnollisestikin tarkoitti allekirjoittaneen sommelier-palveluita. Järjestely sopi mitä mainioimmin innokkaalle harrastajalle, jolle tärkeä osa harrastuksen mielekkyyttä on myös peli-iltojen järjestäminen ja isännöinti. Olen aina ollut sen tyyppinen ihminen, joka nauttii valtavasti kun saa pitää huolta ja höösätä muita ihmisiä. Sitä voisi kait kutsua hoivavietiksi tai ihmisrakkaudeksi, mutta semmonen puoli minusta ajoittain siis löytyy. Olen aiemminkin päässyt pelaamaan työkavereiden kanssa, mutta yleensä se on tarkoittanut turkulaisia ja tällä kertaa kyseessä oli monipaikkakuntaisen työpaikan tapahtuma Tampereella.

Apua mitä mä laitan päälle?

Ja mitä ihmettä sitä valitaan tämän tyyppiseen tapahtumaan lautapelivalikoimaksi, jossa osallistujakatras on 20-30 henkilöä? No vapaamuotoista kiertopistepelailua tietenkin. Pelivalikoiman tulee olla kevyemmästä ns. party-pelien sarjasta ja monipuolisella pelaajamäärällä joustavasti illan erinäisiin tarpeisiin.

Pari neppailupelityyppistä valikoitui niiden kevyen pyöritettävyyden vuoksi, sillä nämä tekeleet pystyi ottamaan haltuun itsenäisesti vaikka ilman sen kummempaa opastusta. Fysiikkaan perustuvien pelien tapahtumat usein selittävät itse itsensä ilman suuria sääntöviritelmiä. Samalla voin sitten olla toisaalla opastamassa tai pelauttamassa muita pelejä. Tähän neppailutarpeeseen valitsin seuraavat tekeleet:

Sillä kyseessä oli firman pikkujoulut, päättelin että muutama peli erityisesti baarimaisiin olosuhteisiin voisi olla paikallaan. Otin mukaan myös ihan rehdisti puhtaan juomapelin, jonka arvelin nuorempien kollegoiden kestävän sekä pelin, joka toimii pienestä nousuhumalasta huolimatta. Näiden perusteluiden myötä mukaan tulivat:

Pitchcar toki täytti monen peliin osallistuvan tarpeen neppailupelin muiden oivien ominaisuuksien lisäksi, mutta arvelin osan osallistujista innostuvan myös tapahtumatyylisestä pelistä, jossa pelauttaisin vähän isomman osallistujamäärän pelejä ja opettaisin samalla halukkaille säännöt. Tästä syystä mukaan lähti jos jonkin sortin makuista ja näköistä tähän tarkoitukseen sopivaa peliä pienin vivahde-eroin:

Yksi osallistujista oli erikseen toivonut High Society -peliä, josta harmikseni huomasin yhden pelikortin puuttuvan. Noh ongelma on vain muutaman tulosteen päässä ratkaistusta. Lisäksi mukaan lähti meditatiivinen kukkienkeräilypeli mikäli porukka ei ennakko-odotuksista huolimatta innostuisikaan lautapelailusta.

Lopputulos?

Aivan turhaan epäilin lautapelien mahdollista vetovoimaa, sillä ne vetivät porukkaa pöytien ääreen mainiolla tahdilla. Minulle käytiin erikseen huikkaamassa kiitos porukan viihtyessä pelailujen ääressä ja muutama legendaarinen pelitapahtumakin tuli kuultua, ainakin huhupuheena. Pitchcarissa oltiin kuulemma tehty eeppinen ohitus juomalasin kautta pompaten voittoon. Olin valmiiksi päättänyt ottaa illan ilman paineita ja mukaani raahaamat pelit eivät olleet kovinkaan raskaita (myöskään) fyysisesti, joten niiden paikalle kiikuttaminen ei ollut kovin suuri vaiva. Pääsin illan aikana itsekin nauttimaan pelien jännityksestä, joskin en ihmeemmin mainostanut tai painostanut mitään tietyn muotoista pelailua kenellekään. Tästä huolimatta ihmeellisen monta peliä valikoimasta tuli joko itseni tai jonkun muun toimesta pelattua.

Ilta jatkui ja pelit vaihtuivat hiljalleen karaoke-laulantaan ja lopulta matkaksi kohti hotellia. Tarkoitus oli pistää vielä yölliset lautapelailut pystyyn niin ikään lautapelejä harrastavan työkaverin kanssa, mutta siihen olisi kaivattu vielä vähintään kolmas osallistuja, joten se sai tällä kertaa jäädä. Aivan sattumoisin hotelli jossa yövyin olikin vastapäätä Suomen vanhinta lautapelikahvilaa Tavernaa ja päätin nopeasti piipahtaa sielläkin. Paikka oli auki vielä puolisentuntia ja tiskin takana istunut kaveri vaikutti lähestyttävältä, joten päätin mennä jututtamaan ja esittäytymään. Höpöttelimme hetken jos toisenkin lautapelikulttuurista, lautapelikahviloista ja lyhyelti myös tästä blogista. Yllätyksekseni blogi olikin tiskin toisella puolella tuttu, ainakin nimeltä. Alustavasti tiedustelin mahdollisuutta haastatella jo n. 8 vuotta pyörineen lautapelikahvilan sielunmaisemasta, mutta samaan hengenvetoon totesin homman pyörivän lähinnä oman jaksamisen ja harrastepohjaisuuden pohjalta. Jähtäväksi nää, kuten on tapana sanamuunnella.

Seuraavana aamuna tuli todettua, ettei Tampereelta voinut saman pelilukumäärän kanssa poistua, joten mukaan lähti paikallisesta Puolenkuunpelien toimipisteestä minulle jo tutun ja aiemmin omistamani pelin paranneltu jatko-osa:

Kaikenlaista se Tampere teettää.