Tullit

Aikamoisen sotkun voi yhden maan yksi johtaja saada aikaan, varsinkin jos kyseessä on maailman väistyvän talousmahdin presidentti. Osakesotkujen ja muuttuvien kansainvälisten liittolaisuuksien laajan kuvan lisäksi, on se vähän kapeampi tarkastelukulma tilanteeseen, eli vaikutukset lautapeliharrastamiseen, joita ajattelin tässä hieman kynäillä. Summatakseni välittömiä tuntemuksiani: en tosiasiassa tiedä mitä tästä seuraa. Oikeastaan koko asia on aikalailla ennakoimaton ja tuntematon myös jatkonsa suhteen. Onko tämä vain väliaikainen aivopieru vai pysyvä päätös, jota on arkijärjellä vain todella vaikea käsittää?

Noh kuvitelkaamme, että päätös pysyy ja muu maailma lautapelitoimijat mukaanlukien alkavat toimia tämän tiedon varassa. Osa pelejä julkaisevista tahoista ovat ilmoittaneet jo pistävänsä uudet projektit toistaiseksi jäihin tai keskeyttävänsä pelien viennin Amerikkaan toistaiseksi. Katteet kaventuvat jolloin rahaa riittää jatkossa vähempään, suunnitellut pelituotteet viivästyvät tai niitä peruutetaan kannattamattomina nykytilanteessa, hinnat saattavat nousta ja harvemmalla on varaa pelejä ostaa. Myös henkilöstövähennykset mainittiin tai yritystoiminnan lopettaminen. Nämä mietteet ovat peräisin BoardGameGeekin toteuttamasta kyselystä julkaisijoille, joka niin ikään luonnollisestikin käsittelee asiaa amerikkalaisesta näkökulmasta. Useampi maininta käsitteli sitä miten Amerikan merkitys toimintaympäristönä vähenee ja Euroopan lisääntyy. Omatkin aavistukset ovat vähän tämän suuntaisia.

Oikeastaan kääntelee tätä tilannetta miten päin tahansa, niin joltain osin ja jollain tavalla tämä kaventaa lautapeliharrastusta ja alaa kokonaisuutena. Paljonko sitten lopulta on vaikea ennustaa, mutta merkittävästi kuitenkin. Epävarmuus tuo helposti mukanaan toimialalle riskien välttelyä, joka saattaa johtaa esim. tasapaksumpaan pelivalikoimaan, vähemmän monipuolisiin peleihin. Äärimmilleen vietynä meillä on Hasbron tapaisia, lähinnä Monopolia eri maalipinnoilla toimittavaa tahoa yhä enemmän. Missä kulkee kullakin tietyn harrastuksen mielekkyyden kriittinen piste? Toki pelejä on jo nyt enemmän maailmassa, mitä ehtii varsinaisesti pelaamaan. Lautapelit ovat kuitenkin fyysisiä tuotteita ja siten joutuvat sijaitsemaan mm. tehtaita ja kuljetusta koskevien realiteettien alueella. Olenko minä kiinnostunut tästä harrastuksesta, jos valikoima olisi jatkossa enemmän ja enemmän Monopolia, Tammea ja Trivial Pursuittia? Todennäköisesti en. Ehkä ihan näin synkkiin vesiin ei kuitenkaan päädytä ja lautapeliala ei ole yhtä kuin Amerikka, vaikka merkittävä markkinapaikka onkin. Teetin aiheesta syvätutkimuksen ChatGPT:een avulla, ja ainakin sen antamien arvioiden mukaan (mikäli näihin luottaminen ylipäätänsä on), näyttäisi siltä että:

Ranskalainen Asmodee on 18% alan markkinoista halliten suurin yksittäinen alan toimija, mutta perässä tulee amerikkalainen Hasbro 12% markkinaosuudella. Pelisuunnittelijatkin jakautuvat melko tasaisesti Euroopan ja Amerikan välillä. Eniten tavaraa tuotetaan Aasiasta tuotuna, mutta suuren mittakaavan tuotantoa on myös mm. Saksassa. Sen sijaan Amerikalla ei tunnu olevan juuri nimeksikään kapasiteettia, vaan homma on pitkälti Aasian varassa. Myynnin puolesta Yhdysvallat tuottaa n. kolmanneksen maailman lautapelimyynnistä. Eurooppa on myös merkittävä myyntialue, joskin Aasian markkina-alue kasvaa hurjaa vauhtia ja ero länsimaiden ja Aasian välillä kaventuu jatkuvasti. Tullien vaikutuksesta kielimallin arvio oli omaani mukaileva: vaikutukset tuntuvat olevan pikemminkin Amerikan asemaa heikentäviä alalla, ei voimistavia. Oman käsitykseni mukaan Amerikka on kuitenkin lautapelejä koskevan journalismin osalta aika iso tekijä, joten siellä päin tapahtuva harrastuksen kaventuminen vaikuttaa väistämättä myös tähän puoleen täälläpäin.

Pohjois-Amerikka on kyllä tällä hetkellä muutoinkin melko arvaamattomassa tilassa. Tätä kirjoittaessa Wallstreetin toimijat ovat vedonneet presidenttiinsä tullien purkamiseksi ja kansalaisetkin ovat sankoin joukoin alkaneet organisoida isoja mielenosoituksia hallintonsa erinäisiä toimia vastaan. Osa jopa arvelee presidentin keinottelevan pörssikursseilla vaikuttaakseen valtionvelkaan tai jopa ystäviensä osakeansioihin. Kaikki on niin kovin epävarmaa ja homma voi hetken päästä kääntyä päälaelleen. Jos asiat menevät Kanadan eteläkohteessa riittävästi pyllylleen, niin markkinat ovat kyllä amerikkalaisten huolista pienimpiä.