Uusi vuosi, uudet pelit?

Sieltä se taas saapuu, vuosinumero joka on edellistä vuotta suurempi. Kaksituhattakaksikymmentäkolme. Vau onpa se iso! Minulla on elämässäni aivan liian vähän asioita, joissa on luku 2023. Mutta kohta tähän tulee muutos ja 2023 möllöttää komeasti mm. älykännykän näytöllä, eiköhän tähänkin vuodessa kyllästy. Haaveilen kyllä siitä, että tämä uusi saapuva vuosi olisi jotenkin parempi kuin edeltäjänsä. Tässä on pari kolme vuotta mennyt kauhistellen milloin mitäkin katastrofia. Omalla kohdalla homma alkoi rapsakalla burnout-alkupalalla, siitä selvittyäni olikin pandemia-pääruuan aika, jonka ahmimisessa meni pari vuotta ja tässä on nyt hetken mutusteltu sotaa Euroopassa jälkkäriksi ydinpommi-strösseleillä. Saisinko jo laskun, kiitos?

Noh eskapistinen haaveilu pitää jalat tukevasti pilvissä ja pään hiekassa. Mitä lautapelirintamalla onkaan tiedossa tällä kertaa? Onko tulossa kuiva kausi vai toistuuko kenties vuosi 2016? Tuona kohtalokkaana vuonna julkaistiin mm. Terraforming Mars, Scythe, Arkham Horror: The Card Game, Clank: A Deck-Building Adventure, Secret Hitler, Captain Sonar, Roll Player, Sushi Go Party!, Mansions of Madness: Second Edition, A Feast for Odin, Flamme Rouge, Tyrants of the Underdark ja moni muu melkoisen mielenkiintoinen tapaus. Jos kaikki huippupelit päättävät ilmestyä 2023, miten saan rahat riittämään kaikkeen?! Lautapelit ovat varsin kalliita, potentiaalisesti satojen eurojen sijoituksia.

Kalliin hankintahinnan lisäksi uuden juuri hankitun lautapelin kanssa joutuu elämään monta vaihetta, ennen kuin pääsee edes kunnolla pelaamaan. Pitää opetella pelin säännöt, mahdollisesti tuottaa siitä normaalijärjellä ymmärrettävä sääntölyhennelmä (monissa lautapeleissä ohjekirjat ovat rikollisen huonoja, mikä selittänee Dized-tyyppisten palveluiden ja videotutoriaalien suosiota). Sitten pitää löytää peliseuraa, saada heidät tai itsesi paikalle ja ristiä pienet kädet, ettei kukaan ole esim. kipeenä. Uhreille, ei kun anteeksi siis arvostetuille kanssapelaajille, pitää opettaa juuri tämän pelin säännöt ja sitten vielä pelataan se eka peli. Eka kerta on yleensä vähän tahmeaa harjoittelua, tuottaa mahdollisesti hivenen pettymyksiä, kipuakin, ja on joskus varsin noloakin, kun ei tiedä mitä on tekemässä. Vasta toisella kerralla päästään sitten oikeastaan asiaan, eli varmistamaan nautinnollinen hetki yhteisen puuhailun parissa.

Tai ehkä tässä ei tarvitse hankkia yhtään uutta lautapeliä. Pelihyllyni notkuu jo nyt toinen toistaan upeammista peleistä, joita en vain ole päässyt vielä pelaamaan riittävästi. Osa on sitä paitsi vasta matkalla Kickstartterin kautta. Haluanko todellakin harrastaa vain keräilyä ja omistamista, vai hankinko pelejä tyystin muista syistä? En kyllä koe olevani keräilijäluonne ja pyrin vähintään tiedostamaan, kun ostokäyttäytymiseeni pyritään vaikuttamaan. Pelit joita olen pelannut kylliksi, pistän surutta myyntiin, ilman että sisäinen hamsterini tuntee yhtikäs mitään. Mä taidan olla nimenomaan pelaaja ja haluan päästä, mitäpäs muuta kuin, juurikin pelaamaan. Ehkä vuosi 2023 on mahtava vuosi lautapelaajana, ei uusien julkaisujen tai hankintojen takia, vaan pelikertojen määrän takia. Pitääkin pohdiskella miten mokoman saisi toteutumaan arjessa. Pienenä lisäkannustimena tähän tavoitteeseen mulla on käytössä BGStats -niminen ohjelma, jolla vuoden aikana pelatuista peleistä pystyisi kartuttamaan omaa statistiikkaansa. Eräänlainen metapeli siis itsessään, joka luonnollisestikin huipentuisi vuoden päästä tapahtuvaan tarkasteluun pelatuista peleistä ja voittoja eniten haalineista pelaajista.

Jos vielä globaalit katastrofit hengähtäisivät edes pieneksi hetkeksi, niin vuosi 2023 olisi paras vuosi pieneen hetkeen. Nostakaamme siis kuohuva malja tammikuun naiiveille unelmille, niiden voimalla jaksaa taas pettyä.