Hyvää joulua

Joulu on nostalgian juhla. Vuodesta toiseen keräännymme tuntemaan turvaa elämällä samankaltaisen päivän uudelleen. Meille hyväosaisille ja jo aikuisiksi varttuneille se tarkoittaa usein paluuta lapsuuden perheen huolehdittavaksi ja kokemaan yltäkylläisyyttä, sekä sen tuomaa rauhaa. Maksimoimme siis turvallisuudentunteen. Samat ruuat, pakettiperinteet, joulukuusi ja lautapelit. Niin et kai kuvitellut, että unohtaisin lautapelit hetkeksikään! Peliharrastajalle ajatus lautapeleistä vain joulujuttuna on vähän surullinen, sillä tahdon toki pelata näitä paljon useammin kuin jouluna. Olen kuitenkin pohdiskellut, että lienee juuri joulu, joka on pitänyt lautapelit osaltaan elossa niinä vähän vähemmän suosittuina vuosinakin. Saattaa olla, että ilman tätä elävän museon larppia eivät pahvi-muovi-puu -pelit olisi selvinneet nykypäivään asti. Eikä varmaan ihme, että juuri lautapelejä harrastetaan jouluna. Sopivat hienosti lahjapaketin täytteeksi, tarjolla on yhteistä tekemistä kun aattoilta kerran pitkä on ja aikaakin tuntuu olevan yllin kyllin.

Ja jouluna aika monet on helppo suostutella lautapelien ääreen. Perinteiden synnyttämä sosiaalinen paine ajaa ihmiset tekemään muitakin asioita, halusivat sitä tai eivät. Kaverini lapsuuden joulut olivat täynnä virsiä ja väenväkinäisiä ummehtuneita jouluperinteitä, joita käsittääkseni ei kukaan muu halunnut, lukuun ottamatta suvun päänaista. Kinkut, laatikot, rosollit, kalat, piparit ja joulutähdet eivät nekään maistu kategorisesti ihmislajin edustajille tilanteessa kuin tilanteessa, vaan järkähtämättömän vuosikymmeniä tehdyn kollektiivisen aivopesun edessä ne niellään vaikka sitten itku kurkussa. Mutta ei siinä mitään jos et pidä jouluruuista, muista että elämä on kompromisseja. Sinä syöt jälleen näitä ruokia, koska perinne, mutta voit myös taivutella itsellesi peliseuraa, koska perinne. Herranjestas voihan siinä käydä niinkin, että ihan kaikilla on vahingossa kivaa.

Hyvää joulua, tuokoon juhla teille kullekin juuri sitä, mitä itse koette mieluisaksi.