King of Tokyo

Tämä peli jos jokin on suosituksensa ansainnut. Kyseinen Kaijū-mäiske sai minut kiinnostumaan lautapeleistä harrastuksena ja oli lautapelikokoelmani ensimmäinen hankinta. Se on myös ainoa lautapeli, jonka omistan kahteen kertaan (Dark Edition ja 2. Painos). Tämä klassikko koristaa monen muunkin harrastajan hyllyä ja hyvästä syystä.

Pelissä kamppaillaan nimensä mukaisesti Tokion kuninkuudesta pilvenpiirtäjien korkuisten hirviöiden kesken. Nämä otukset sitten mäiskivät toisiaan, parantavat tarvittaessa haavojaan, keräävät energiaa saadakseen uusia voimia ja haalivat voittopisteitä matkalla ravintoketjun huipulle. Koko kutkuttavan taistelukokonaisuuden ytimessä on, ehkä hieman yllättäen, Yahtzee-pelistä lainattu noppamekaniikka. Kuten yleensä pelisuosituksissani, jälleen teema ja pelin mekaniikat toimivat saumattomasti yhteen ja kokonaisuus toimiikin käsittämättömän hyvin. Korkean panoksen taistelut tasaväkisten hirviöiden välillä ovat täydellinen pari juuri tämänkaltaiselle uhkapelimekaniikalle ja jokainen noppaheittokerta tuntuu aidosti jännittävältä. Ja voi sitä kylmien hikikarpaloiden määrää, kun tajuat olevasi yhden onnekkaan heiton päässä voitosta ja sitä tunteiden paskamyrskyä, kun unelmasi murenevat kuin Godzillan ruhon alle jäänyt kerrostalo.

King of Tokyo toimii takuulla kaiken ikäisten kanssa, mutta voisin kuvitella sen olevan täydellinen pari perhepeliksi ja lapsukaiselle siellä 5-10 vuoden hujakoilla, olettaen että englanti sujuu tai vanhemmat ovat valmiita kääntämään lennosta korttien ominaisuuksia, peliä kun ei korttien osalta ole käsittääkseni suomennettu. Kaksinpelinä en kyllä lähtisi tätä lätkimään, vaan Tokion valtius toimii parhaiten minimissään kolmesta pelaajasta ylöspäin. Mitä eri versioihin tulee, on peruspeliin olemassa myös vaihtelevat hirviövoimat lisäävä Power Up!, kaikenlaisia lisähirviöitä ja jopa Halloween-teemainen lisuri King of Tokyo: Halloween. Vuonna 2020 julkaistu Dark Edition on kuitenkin heittämällä suosikkini, sillä sen ulkonäkö hivelee omaa esteettistä silmääni alkuperäisen karkkivärikästä lastenohjelma-tyyliä paremmin ja se on myös pelimekaanisesti ”se parempi versio”, joskin hyvin pienin eroavaisuuksin.

Tee itsellesi palvelus ja kokeile Tokion valtaamista ainakin kerran, ken tietää vaikka ihastuisit, vihastuisit ja murskaisit kaupunginosan tai pari.