Muutoksia

Vuoden eka peli oli Caper: Europe. Turpiinhan siinä tuli, kuten aina, kun lähden vaimoa vastaan pelaamaan. Turpiin on tullut viimeaikoina muutenkin, joskin lautapelien ulkopuolisessa elämässä, mutta kuten lautapeleissäkin, silloin kun strategia ei vaan toimi niin sitä kannattaa vaihtaa.

Kulunut talvikausi oli suoraan sanottuna syvältä Monopolista. Sairasteluputki pisti perheen arkirutiineihin kierrepalloa, eikä allekirjoittaneen taipumus kytätä uutistulvaa ainakaan tuonut iloa ja jaksamista muun ankeuden keskellä. Lisämausteensa toivat muut lisäkiireet, mutta ei niistä sen enempää. Kaiken kruunasi uudenvuoden jälkeinen ruokamyrkytys, joka pisti herra bloggarin parin päivän vastentahtoiselle paastolle.

Viimeisin mahanvääntötemppu toi kait jotain hyvääkin, sillä en sen myötä pariin päivään ainakaan tuijotellut uutisia. Ja oikeastaan sen myötä ihan aidosti heräsin asian merkitykseen. Ajattelin, että voisin lopettaa uutisten seuraamisen lähes kokonaan, koska sen vaikutus omaan hyvinvointiin oli niin merkittävä. Mulla on jossain pieruisten aivojeni uumenissa jo kauan ummehtunut sellainen ajatus, että fiksu ihminen seuraa aikaansa ja maailman tapahtumia. Se oli varmaan ihan hyvä sivistyksen mitta joskus sanomalehti-aikaan kultaisella luolamiesajalla, mutta nettiuutisten konekiväärin kaltainen julkaisutahti ei tee mun aivoille hyvää. Ei varsinkaan kun kaikki sisällöt ovat sitä samaa uhkakuvaa masennuskuorrutteella.

Paljon enemmän huomaan saavani elämästä irti, kun maltan keskittyä rakkaisiin vierelläni. Kait se sota ja luontokato jyllää siellä edelleen, vaikka en joka hetki katsoisikaan. Joskus niinkin arkinen asia, kuin lastenvaatteiden metsästys kirpparilta, tai siis Second Hand -liikkeestä (hip. huom.), voi tehdä päivästä aivan mahtavan. Varsinkin kun homman sivutuotteena löytyy uusi peli. Timber Tumble löytyi aivan sattumalta juurikin kuvailemani toiminnan myötä ja se ihastutti heti, mitä ilmeisimmin tämä menee taas kategoriaan ”lasten” lelut, jotka sopivat sisustukseen. Tyyliltään peli on melko yksinkertainen Jenga-kopio, mutta eipä tämmästä ole aiemmin kohdalle osunut. Lyhyellä kokeilulla tästä on tullut aikamoinen hitti, sillä meidän muksu vaikuttaa kyllä pitävän tästä kovasti. Noh pelaaminen ei ole kovin korkeatasoista, lähinnä tämä on väline harjoitella vuorottelua ja isällä on aina ensimmäinen vuoro. Toisella vuorolla peli näet päättyy ja majava kaatuu rähmälleen, mutta se tärkein toteutuu, eli ihmisversolla on hauskaa.

Muuttuneet strategiat senkun jatkuvat, en tiiä liekö vain tuo vuodenvaihde. Nyt alkavalla viikolla on peräti kaksi lautapeli-iltaa! Tälläistä herkkua en muista nautiskelleeni pitkiin aikoihin, mahdollisesti viimeksi niillä paikkeilla vuonna 2019 (ennen maailmanloppua), kun vaimon kanssa pelattiin pahaenteisesti Pandemic Legacya. Hieman yllättäen toisen näistä peli-illoista pisti alulle kollega töistä ja ennen ku ehdin kissaa sanoa, osallistujakatras oli peräti kahdeksan innokasta pelaajaa. Noh kahdeksalle yhteisen pelaamisen keksiminen onkin sitten toinen juttu, mutta 7 Wonders lienee varsin mainio vaihtoehto, jos ei mennä peräti party-pelien puolelle, joilla on oma nostalginen paikkansa myös minun kokoelmassani.

Lautapeli-ilta kakkosesta vastaa allekirjoittanut itse, kuten normaalitapauksessa aina, ja sen antina on tarkoitus sukeltaa takaisin loistavan strategiapelin Dune: Imperiumin maailmaan. Tällä kertaa toki lisärin kera. En juuri tee suosituksia peleistä, jotka eivät ole nähneet yli viittä pelikertaa ja säilyttäneet siitä huolimatta hohtoaan, mutta Dune on kyllä yksi lempipelistäni pitkään aikaan ja kovasti matkalla suositukseksi. Jotain kertoo sekin, että tunnun hankkivan pelille tuon tuosta premium-komponentteja ja tulipa se deluxe-versiokin miniatyyreillä hankittua. Saman suunnittelijan aiempi peli Clank kuuluu sekin lempipelieni joukkoon.

Muutokset elämässä tuntuvat erityisen tarpeellisilta juuri nyt, sillä tuntuu että samoilla strategioilla tuli vedettyä yllättävän, jopa tarpeettoman, pitkään. Jossain kohtaa sitä vaan rattaat pääsivät ruostumaan ja koneisto hyytymään. Sellainen vaikuttaa elämäniloon, toisaalta siitä tulee myös pahainen kierre: huonot järjestelyt vie voimat ja asioiden muuttaminen taas vaatisi voimavaroja, joita ei yksinkertaisesti ole. Eipä siinä hirveesti voittopisteitä haalita.