Välitilinpäätös

Vuoden vaihteen kirjoituksessani pohdiskelin tulevaa vuotta ja pelien hankintavimman korvaamista pelien pelaamisella. Tammikuu tuo uudenvuoden muutosten luvattu kuu, toi mukanaan kieltämättä aika monta sessiota (27). Eräälle peliseuralaiselle arvioin jo nyt pelanneeni enemmän 2023 tammikuussa, kuin olin pelannut vuonna 2022 yhteensä. Tämä osoittautui tilastojen valossa vääräksi, mutta samaan tahtiin jatkamalla se kyllä toteutuisi jo helmikuussa. Pelattuihin teoksiin tässä kuussa kuuluivat mm.:

• Caper: Europe
• BANG! The Dice Game
• Secret Hitler
• High Society
• 7 Wonders
• Dune: Imperium + Rise of Ix
• 7 Wonders Duel
• Here, Fishy, Fishy! (Kalastus)
• Unearth
• Calico
• Etherfields
• Flamecraft
• Fantasy Realms
• Canvas
• Roll for the Galaxy

Listassa boldatut kävivät pöydällä ensimmäistä kertaa.

Aika suuri määrä pelikerroista meni juuri päättyneen viikonlopun piikkiin, kun lapsuudenystäväni tuli Salosta asti peliseuraksi. Ekana päivänä pyörähti peräti 9 pelikertaa ja toisena muutama lisää. Viikonlopun teema tuntui olevan uudet kokemukset ja kummallakin oli kattaus valmiina toiselle vieraita pelejä. Minulle uusia olivat mm. Unearth, Etherfields ja Roll for the Galaxy. Näistä Unearth ja Etherfields olivat erityisen ilahduttavia uusia tuttavuuksia ja ystävälleni taas jäivät mieleen Dune: Imperium (hankintaharkintaan kuulemma) ja Fantasy Realms.

Viikonloppu vei myös veronsa erinäisistä syistä. Pikkulapsen tarpeiden ja koko viikonlopun kestävien pelimeininkien yhteensovittaminen melko pienessä kerrostaloasunnossa vieläpä, on puolison korvaamattomasta avusta huolimatta jonkinmoinen pulmapähkinä. Se meni tosi hienosti silti (tai siis puolison ansiosta)! Lapsille rutiinit ja tutut kuviot tuovat turvaa ja lohtua, joten häntä tämä uusi tilanne tuntui jännittävän melkoisesti. Hämmennys sitten purkautui erinäisin tavoin ja nukkuminen poikkeuksellisesti vanhempien huoneessa teki yöstäkin vähän levottoman. Itse en juuri nukkunut, sillä söin raskaasti, join muutaman oluen ja pikkuisella oli tosiaan levoton yö, joka on lapsen jokaiseen inahdukseen helposti reagoivan isän valppauden tae (onhan hän kunnossa, pitäisikö peitellä, onhan sukat jalassa). Osan syystä voi pistää myös kipeän etuhampaani piikkiin, joka kuulemma tarvitsee juurihoidon. Noh viikon päästä viimeistään tuokin korjataan.

Joka tapauksessa oli hauska viikonloppu, joskin ei vastaavia sessioita jaksa nyt ihan joka viikonloppu järjestää. Kun pelailua on harvemmin, tulee suuri kiusaus ladata mahdollisimman monta peliä yhteen kertaan. Sitä varmaan ajattelee, että nyt sitten pitää ottaa kaikki irti, kun kerta on niin harvinaista herkkua. Ehkä tämän voisi toteuttaa myös toisella tavalla? Tänä vuonna ajattelin edelleen pelata useammin, mutta suurin osa näistä pelailuista tulee olemaan 1 – 2 peliä illassa. Silloin tällöin monta peliä illassa on ihan jees, mutta ei jokaisella pelikerralla. Pitääkin kysästä, josko pian järjestyisi pelailut ystäväni kotona.